Previous
Next

Valokuvannut olen vuodesta 2012 ensimmäisen järjestelmäkamerani myötä. Ihan aina olen ollut eläinrakas tyyppi ja viihtynyt luonnossa. Kun aloin kuvaamaan, ensin puhelimella ja myöhemmin pokkarilla, kuvasin jo silloin eläimiä ja ötököitä sekä lukuisia hoitokoiriani ja tottakai ensimmäistä omaa koiraani Kamua. 

Olen 22-vuotias koiravalokuvaaja Pohjois-Savosta. Asun maalla luonnon keskellä. Opiskelen valokuvausta ja graafista suunnittelua Riverialla Outokummussa. Omistan varsin lystikkään paimenkoira kaksikon sekä pari kodinvaihtaja pupua. Kirjahyllyssämme asustelee mieheni kaksi lintuhämähäkkiä. Luonteeltani olen rauhallinen, kärsivällinen sekä iloinen tyyppi ja jos minulla ei ole sanottavaa, olen hiljaa. Viihdyn paljon itsekseni ja ajatuksieni parissa. Pyrin etsimään uutta inspiraatiota kaikkialta ympäriltäni. Unelmoin monista asioista ja minulla on tavoitteita, joiden ylitse haluan mennä. Ennenkaikkea teen asioita puhtaasta intohimosta.

Intohimoni ja rakkauteni luontoa ja koiria kohtaan on ollut aina osa minua. Valokuvauksen kautta olen löytänyt tavan tuoda kaksi maailman kauneinta asiaa yhteen ja koota sen kauneuden taiteeksi, kuviksi. Olen aina pitänyt koiria erityisinä ja suunnattoman jaloina eläiminä. Aitoina ja rehellisinä. Valokuvauksen kautta pääsen toteuttamaan itseäni ja mikä parasta; työskentelemään yksinkertaisesti maailman kauneimpien olentojen kanssa. Haluan näyttää ne juuri sellaisina, kuin mielessäni näen ja ajattelen. Majesteettisina ja kauniina. Luonnossa upeiden asioiden ympäröiminä ne luovat itse jotain minkä minä vain tallennan. 

Ceppe

Haaveeni omasta saksanpaimenkoirasta toteutui vuonna 2012 Cepen myötä. Se valloitti jopa koirapelkoisen äitini sydämen läpikotaisin ja on nykyään koko perheemme kultakimpale. Cepessä kiteytyy täydellinen rauha ja tasapaino sekä se osaa olla melko vekkulikin. Se osaa kömpiä ihmisten sydämiin juuri oikealla tavalla ja hetkellä. Se rakastaa uimista ja juoksemista, käpyjä ja palloja, eikä se koskaan ohita auton avonaista takakonttia. Voin jutella Cepelle asioita ja kertoa sille vitsejä. Se itkee ja nauraa kanssani. Se tietää missä “mene tuonne” on ja kuuntelee, kun kiellän pyydystämästä lentokyvytöntä linnunpoikaa. Sillä on karvanlähtö 365 kertaa vuodessa ja joskus luulen omistavani lampaan. Se on todellinen persoona, jonka järjenjuoksua ei aina tarvitsekaan ymmärtää. Se on meidän Ceppe.

Molly

Molly on elämäni toinen saksanpaimenkoira ja aina ollut hieman erityislaatuinen tyttö. Se juoksee, sinkoilee ja loikkii pitkin poikin joka ikinen päivä, koska se on vain Molly. Se on aina siellä missä minäkin ja hyvin omistautunut minulle. Molly on oikea päivänsäde ja silmäteräni. Se on aina valmiina puuhastelemaan yhdessä mitä tahansa ja äärettömän tekemisenhaluinen koira. Molly on myös fiksu ja todella nopea oppimaan uusia asioita. Sille niin tyypillistä on tehdä asiat omalla teatraalisella tavallaan aina ihan täysillä. Rakastan sen kauniita silmiä ja sitä viisasta katsetta, joka tietää kaiken ja kuuntelee aina ja tarkkaan mitä on kerrottavaa. Molly on kuitenkin pohjimmiltaan herkkä sielu, joka monesti piiloutuu sen hieman hullunkurisen ulkoisen olemuksen taakse. 

Kamu

Kamu on koiristani ensimmäinen. Kamu tuli perheeseemme ollessani vasta ala-asteella. En ole varmasti ikinä odottanut mitään niin innokkaasti ja paljon, kuin Kamua. Se kulki mukanani kaikkialla. Opetin sille asioita, mutta se opetti minulle paljon enemmän. Meillä on ollut toiminnantäyteyteiset vuodet yhdessä ja Kamua eksoottisempaa persoonaa saa hakea. Luonani Kamu ei asu, sillä vuosien saatossa siitä tuli täysin äitini koira ja niin sen pitikin mennä. Kamu nauttii saamastaan jakamattomasti huomiosta ja rauhantäyteisistä päivistä. Sille on tärkeää saada neljästi päivässä puhdas vesi ja nukkua äidin kanssa samalla tyynyllä. Se kertoo kun on pissahätä ja istuu seurana ruuanlaitossa, pyykinpesussa ja tiskatessa. Se on pieni koira, mutta suuri sielu. 

Ilona mikkonen | Koiravalokuvaaja

mikkonen1ilona@gmail.com