Olin pieni ihminen, joka halusi rinnalleen poliisikoira Rexin. Superkoiran, joka kerää myös itse lelunsa kasaan, ihan niinkuin Rexikin teki. Oma ajatukseni superkoirasta riiteli vahvasti äitini koirapelon ja olennaisena osana silloisen nuoren ikäni kanssa. Ei tullut poliisikoiraa, mutta toinkin itse koirat luokseni. Kipittelin ovelta ovelle, mutta en virpomassa, vaan kyselemässä koiratalouksien koiria kanssani lenkille. Piakkoin olinkin saanut kerättyä naapurustosta useita koiria, joita sain kävelyttää. Samalla kotona käytiin kiivasta, jokseenkin yksipuolista keskustelua oman koiran hankinnasta. Ehkä olin kuitenkin loppuenlopuksi vakuuttanut muutamassa vuodessa olevani vastuullinen koiranomistaja ja sellaisen minä lopulta ansaitsinkin. Taloon muutti pieni terrierimixaus, joka oli noh. kaukana superkoirasta, mutta maailman paras silti.
Vuosia vieri ja paikkakuntakin vaihtui. Jatkoin ahkerasti virkaani koiratyttönä uudellakin paikkakunnallani ja asuinalueeni koirakartoitus alkoi alusta. Eräs päivä oli kuitenkin aivan erityisen ikimuistoinen. Astuin nimittäin ensimmäisen kerran saksanpaimenkoira kasvattajan pihaan. Ympärilläni ei muita ollutkaan kuin unelmoimiani superkoiria. Niitä oli isoja ja pieniä ja rakastin niitä kaikkia heti. Pääsin lenkkeilemään superkoirien kanssa ja seuraamaan jopa pentueiden kasvua ja kehitystä. Olin varmasti taivaassa.
Tuli kesä ja pentuja oli paljon. Juoksutimme niitä nurmikolla. Toisinsanoen juoksimme niitä karkuun. Saksanpaimenten riiviöikä on mielenkiintoinen, etenkin jos niitä on seitsemän kappaletta ympärilläsi. Eräs pentue oli lajikkeeltaan hieman karvaisempaa sakkia ja sieltäkös minä bongasinkin sitten meidän Cepen. Ongelmani oli aika, jota oli vähän ja äiti täytyi vielä sulatella pennulle. Ceppe teki kyllä osansa vain olemalla oma itsensä ja kohtapa kannoinkin sitä jo lähtiessä kainalossani. Olin saanut vuosia unelmoimani superkoiran.
Ceppe on alusta saakka ollut hurmaava ja ainutlaatuinen persoona. Älykkyysosamäärältään se ei nyt aivan Rexin tasolle yllä, mutta se kerää kyllä lelunsa kuten Rexikin. Se myös hurmaa aivan takuulla jokaisen ihmisen ympärillänsä, kuten Rexikin. Ceppe myös kuolaa, kuorsaa ja piereskelee. Unissaan se varmasti sukeltelee ja kopittelee palloja, ainakin se sätkii kuin kala. Ceppe myös kutiaa tavattomasti kaunaloista ja varpaiden väleistä. Autossa se kyselee toistuvasti “milloin ollaan perillä” ja noh: Ceppe on hulluna lemmikkikaniemme papanoihin. Onhan Ceppe nyt aikamoinen superkoira, ollut jo kuusi vuotta!
Hyvää syntymäpäivää superkoirani Ceppe 6v!
