Kuluneena vuonna sain kokea ihania juttuja ja kuvasin kaikkea kivaa. Uudistin mun nettisivutkin ja sain siinä samalla taas innostuksen kirjoittamiseen, joten ajattelin kirjoittaa koosteen vuoden 2020 jutuista ja samalla myös koota vuoden kuvia yhteen. Valokuvaaminen on mulle todella suuri ilmaisun väline. Ikään kuin kuvitan ajatuksiani kuvatessani ja saan toteuttaa itseäni juuri mulle oikeimmalla tavalla. Mun omat koirat on pieniä seikkailevia satuhahmoja, joiden valokuvaamiseen halusin keskittyä kuluneen vuoden aikana erityisesti. Keskityinkin etsimään luonnosta kauniita hetkiä ja tilanteita, joihin sisällytin koirani. Vahvasti omien koirieni tärkeyteen liittyvä asia valokuvaamisessani oli tänä vuonna myös yhteiskuvat meistä. Olen oppinut jopa nauttimaan kuvissa olemisesta itsekin, koska ne tilanteet on olleet niin ihania. Aluksi piti saada vain pakolliset yhteiskuvat nettisivuille, mutta tulikin otettua niitä sitten aika paljon ihan vain muistoiksi itselle. Rakas siskoni sekä kumppanini ovatkin olleet korvaamaton apu näiden yhteiskuvien ottamisessa ja siitä suurkiitos heille. ♥
Kuvasin toki myös paljon muutakin ihanaa omien koirieni lisäksi ja jo heti vuoden alussa tammikuussa kävin kuvaamassa Riisitunturilla ystäväni Leilan kanssa. Samalla toteutui meidän molempien haave ikuistaa kuviin tykkypuita ja tunturin kaunista maisemaa, joista oltiin haaveiltu yhdessä aikaisemmin. Leila kutsui mut mukaan tälle reissulle yhdessä Rosan ja Roosan kanssa, joiden upeita hukkia Rokia ja Ylvaa me kuvasimme. Tarkoituksena oli matkustaa Pohjoiseen lumen perässä, koska talvi oli muualla Suomessa lumitilanteeltaan ihan olematon. Lopulta Riisitunturi valikoitui kuvauspaikaksi ja valinta oli täydellinen, sillä siellä oli ihan älyttömän kaunista ja lunta tosi paljon sekä ne upeat tykkypuut! Pilvinen sää teki Riisitunturin maisemasta kauttaaltaan upean valkoisen, mikä jotenkin korosti lumen määrää vielä entisestään. Maisema oli todella satumainen ja niin olivat myös mallitkin.
Kuvauksen jälkeen yövyimme mökillä, jossa oli ihanaa käpertyä villapaitaan selailemaan kuvia tunturista ja samalla rentoutua yhdessä takan äärellä. Olen aina ollut kova mökkeilyn fani ja rakastan takkatulen luomaa tunnelmaa, etenkin kun ulkona on pimeää. Tämä reissu jäi kyllä mieleen todella ikimuistoisena kokemuksena ja lämpimänä muistona kaikin puolin kuluneelta vuodelta. Kiitos parhaalle seuralle. ♥
Leila somessa: IG: @leilaluodemaaphotos | www.leilaluodemaa.fi | FB: Leila Luodemaa Photos
Tunturilta hämyiseen treenisaliin. Nimittäin kuvaamaan tanssia. Opiskelen valokuvauksen ja graafisen suunnittelun linjalla, jossa meillä alkoi aktiivinen yhteistyö tanssin opiskelijoiden kanssa, mikä piti minut kiireisenä. Valokuvasimme tiimeinä tanssijoiden soolojen kehityskaaria alusta loppuun saakka. Yhteistyö oli ihanaa ja inspiroivaa sekä aivan uutta mulle. En ole koskaan kuvannut tanssia. Aluksi olin aavistuksen pihalla projektista ja hain otetta tanssin kuvaamiseen sekä tanssijoiden kanssa työskentelyyn, mutta hyvin nopeasti se vei mukanaan ihan täysin. Hämärät olosuhteet vaikeuttivat välillä kuvaamista soolojen kohdalla, jotka sisälsivät paljon liikettä, mutta niistäkin selvittiin aina ja palkitsevia onnistumisen tunteita tuli valtavasti. Kaikkein parasta oli ehdottomasti päästä lähietäisyydeltä seuraamaan tanssijoiden treenaamista ja soolojen kehittymistä sekä tietysti tutustumaan itse tanssijoihin. Lisää kuviani tanssijoista: Kokoelmani • Tanssijat
Keväällä tanssija-projektin päätyttyä opiskelu siirtyi etäyhteyteen pandemian vuoksi ja aamuisen 40km pituisen ajomatkan sijaan koulumatkani oli vain yhden metrin askelma sängystä tietokoneen ääreen. 😀 Asumme maalla ja erityisesti pahimpien poikkeusolojen aikana korostui maalla asumisen ihanuus, kun liikkuminen oli niin rajoitettua. Positiivinen asia oli ja on luonto, jonne voi aina mennä. Keväällä on niin mielenkiintoista tutkia eläinten jälkiä lumesta ja huomata, kuinka paljon kaikkia eläimiä ihan meidänkin talon vierestä kulkee. Kesällä lähdin usein aamuyöllä etsimään kuvattavaa, koska silloin on monesti niin kaunista. Ihan uskomattoman hienoa on seurata aamun valkenemista usvan seasta. On rauhallista ja lintujen viserrystä kuuluu kaikkialla. Vesi on tyyntä ja siihen heijastuu kaikki. Joinain aamuina saattoi olla usvaa niin paljon, etten nähnyt paria metriä pidemmälle eteeni. Ne hetket olivat niin taianomaisia. Myös kevään ja kesän auringonlaskut olivat lumoavia. Miltei jokaisena iltana taivaanranta värjäytyi eri värein ja loisti upeasti. Vastaavasti myös auringonnousut olivat ihan yhtä hienoja ja niitä kuvasinkin paljon.
Kesällä toinen koirani Ceppe kävi hammasoperaatiossa. Cepen suusta löytyi vaurioituneita hampaita, jonka takia niitä piti poistaa. Kävimme kahdella eläinlääkärillä tämän asian kanssa ja lopputuloksena Cepeltä poistettiin neljä poskihammasta. Ceppe on nyt 8-vuotias ja sen suu on ollut aina aika kovalla kulutuksella. Olen ihan ajattelemattomuuttani antanut sen aina leikkiä kepeillä ja haloilla, joita se on tykännyt repiä ja silputa. Ajattelin jotenkin, että se vähän kuuluu asiaan näiden saksanpaimenkoirien kanssa, mutten ollenkaan huomioinut miten paljon hampaat voivat kärsiä.
Operaatio meni onneksi hyvin ja Ceppe parani siitä nopeasti. Ruoka piti syöttää vellinä parin viikon ajan ja sitä Ceppe söi aika huonosti, mutta siitäkin selvittiin. Tietenkin myös kaikki kepit on nyt kielletty ja Ceppe saa kantaa ainoastaan palloa, jonka parkkipaikka on ulko-oven vieressä ja siitä sen saa aina heti ottaa, kun mennään ulos. 😀 Uusi järjestely on toiminut todella hyvin ja enää vain harvoin joudun kieltämään siltä kepin suusta pois. Aluksi apuna käytettiin myös kuonokoppaa, joka oli etenkin tikkien ajan ihan korvaamaton apu.
Kesän lopulla vierailin Tiian luona viikonlopun ja valokuvattiin yhdessä koiria. Varlaxuddenin kallioilla meren äärellä oli aivan upeat maisemat ja niin nättiä, kun auringon laskiessa taivas värjääntyi kauniin pastellin vaaleanpunaiseksi. Meillä oli myös aivan ihania malleja, joista tiibetinterrieri Myy oli mulle ja mun kameralle ihan uusi rotu. Myyn kaunis keskijakaus selässä innoitti mua kuvaamaan myös yksityiskohtaisempia lähikuvia koirista. Koirissa on niin paljon kauniita ja suloisia pieniä asioita kirsusta hännän tupsuihin saakka, joten ajattelin niiden tarvitsevat ehdottomasti oman kuvakokoelmansa. Kun koiramallit oli kuvattu, jäätiin vielä fiilistelemään hetkeksi illan kauneutta ja kuvailemaan hienoa maisemaa.
Seuraavana päivänä oli ihanaa tutustua myös Ninaan, kun hän tuli Tiian ja mun kanssa Suomenlinnaan valokuvaamaan koiria. Vietettiinkin porukalla Suomenlinnassa kokonainen päivä valokuvaten ja ihastellen näkymiä. Pääsin tapaamaan tällä kertaa mulle ennestään kaksi täysin uutta rotua lisää, jotka olivat borzoi Giselle sekä etnankoira Lux. Suomenlinnan kuvauspäivä oli kanssa aivan ihana ja niin kaunis. Saatiin sielläkin todella hieno auringonlasku, joka värjäsi taivaan upeasti ja ilta oli niin harmoninen väreiltään. Oli hienoa päästä käymään Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa ikinä ja vielä valokuvata siellä koiria samalla. Kuvauspaikkana Suomenlinna poikkesi myös paljon muista luonnonläheisemmistä paikoista, joissa kuvasin tänä vuonna ja se toi mukavaa vaihtelua.
Tiia somessa: IG: @tiiatahvanainen_photography | www.tiiatahvanainen.com | FB: Tiia Tahvanainen Photography
Nina somessa: IG: @ninasaksman_photography | www.ninasaksman.com | FB: Nina Saksman Photography
Loppukesästä palattiin takaisin jälleen Riisitunturille, sillä talvisen tunturin reissun jälkeen haluttiin Leilan kanssa jatkaa teemaa Riisitunturin kesäisemmissä maisemissa. Saatiinkin toteutumaan toinen kuvausreissu loppukesästä samalle tunturille ja myös Leilan sisko Liisa tuli mukaan kuvaamaan, joten oli mukavaa tavata hänetkin samalla. Meidän malleina olivat ihastuttavat ceskoslovensky vlcak Harmi sekä collie Saiva, joiden omistaja Paula tuli parin tunnin ajomatkan takaa meidän kanssa tunturille. Paula on itsekin koiravalokuvaaja ja siinäkin mielessä oli ihanaa tutustua kuvausten lomassa häneen.
Riisitunturi oli kaunis ilman luntakin ja toivoimme ilta-aurinkoa, joka toteutui täydellisesti. Hirmu hauskaa oli kävellä samoja polkuja ja muistella kohtia, joissa talvella oltiin kuvattu. Valo muuttui todella kauniisti koko ajan kuvausten aikana ja oli ihanan rauhallinen ilta. Ehdottoman hyvä idea oli toteuttaa toinen kuvaus samaan paikkaan eri aikaan vuodesta, sillä näin korostui hyvin maisemien erilaisuus vuodenaikojen mukaan. Kesäinen maisema avasi aivan uudenlaisen kauneuden samalle paikalle. Riisitunturista on muutenkin tullut kohde, jonne on ehdottomasti mentävä käymään aina Lapin reissujen yhteydessä.
Liisa somessa: IG: @liisaphotos | FB: Liisa Luodemaa Photos
Paula somessa: IG: @koiravalokuvaustalapista | www.koiravalokuvaustalapista.kuvat.fi | FB: Koiravalokuvausta Lapista
Ajateltiin kumppanini Veikon kanssa, että kun Riisitunturille saakka on reissu niin tehdään samalla jotain muutakin kivaa yhdessä. Yövyimme autossa ja käytiin ihastelemassa Puolangassa Hepokönkään vesiputousta, jota ennen piti pysähtyä tietenkin kuvailemaan välistä poroja. Hepokönkään jälkeen käytiin Kajaanin rauniolinnassa, jossa ollaan haluttukin vierailla jo kauan. Molly oli meillä mukana myös, koska siitä on kuoriutunut oikea reissukoira ja on ilo kuljettaa sitä mukana retkillä.
Kokonaisuutena kulunut vuosi oli erilainen ja inspiroiva sekä jätti lukuisia lämpimiä muistoja mieleeni. Sain vielä joulukuussa hyväksymisen valokuvaajan ammattitutkinnon linjalle eli pääsen opiskelemaan valokuvausta vielä lisää ja sitä vasta odotankin innolla. Kirjoitellessani myös huomasin, kuinka montaa ihanaa niin ”vanhaa” kuin uuttakin ihmistä olen tänä vuonna tavannut valokuvauksen kautta ja se lämmittää mun mieltä kamalasti. Kiitos siis, että olit osallisena mun kuluneeseen vuoteen. ♥
