Ilona Mikkonen

Olen 22-vuotias eläinrakas valokuvaaja Pohjois-Savosta. Opiskelen valokuvausta ja graafista suunnittelua Riverialla Outokummussa. Asun miesystäväni kanssa maalla luonnon ympäröimänä ja nautin suunnattomasti siitä, että voin kävellä metsään suoraan omasta pihastani. Talouteemme kuuluu kahden ainutlaatuisen koiramme lisäksi kaksi kodinvaihtaja pupua sekä pari lintuhämähäkkiä. Olen aina rakastanut eläimiä enemmän, kuin mitään muuta. Erityisesti koirat on vieneet suuren lohkon sydämestäni jo hyvin nuorena. Luonto on myös aina kuulunut rakkaimpien asioideni joukkoon ja on paikka, josta saan voimaa ja inspiraatiota kaikkeen tekemiseeni. Iloitsen hurjasti kesäöistä, luonnon väreistä ja erityisesti sateen jälkeinen tunnelma on voittamaton. Kaikenlainen eräily ja retkeilu luonnossa on myös erittäin lähellä sydäntäni. 

Intohimoni on valokuvaus

Vuonna 2010 sain ihan ensimmäisen kamerani. Liikuin paljon luonnossa ja halusin tallentaa oikeastaan ihan kaiken näkemäni kuviksi. Kuvasin erityisesti luontoa, eläimiä ja ötököitä sekä hoitokoiriani ja tottakai ensimmäistä omaa koiraani Kamua. Vuonna 2012 hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani, jonka myötä valokuvaamisesta alkoi kehittyä jatkuvasti tavoitteellisempi harrastus. Vuosien saatossa tästä harrastuksesta on tullut intohimoni ja todella suuri osa elämääni. Nykyään työskentelen kevytyrittäjänä opintojeni ohessa ja valokuvaan asiakkaiden tarpeisiin sekä toteutan aktiivisesti omia kuvausprojektejani. 

Valokuvauksessa minua kiehtovat erityisesti koirat ja eläimet ylipäänsä. Luonto on minulle tärkeä ja se on myös kuvissani hyvin keskeisessä osassa. Saan hurjasti uusia ideoita erilaisista säätiloista sekä luonnon monipuolisesta valosta. Haluan aina kokeilla kaikenlaista uutta ja luoda kuviini erilaisia kokonaisuuksia. Haluan myös kehittää itseäni valokuvaajana jatkuvasti lisää sekä oppia näkemään aina uusilla tavoilla.

Mun huippumallit

Ceppe

Ceppe on mun ensimmäinen saksanpaimenkoira ja monien vuosien unelmieni täyttymys. Olin haaveillut ihan koko lapsuuteni omasta saksanpaimenkoirasta, ja kun tapasin Cepen alle luovutusikäisenä kasvattajan luona oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Ceppe vei jopa koirapelkoisen äitini sydämen ja samalla muutti äitini käsityksen tästä rodusta ihan täysin.

Ceppeä kuvaa sympaattinen aika hyvin. Se on aikamoinen hassuttelija ja omaa paljon mahdottoman hauskoja tapoja. Ceppe on myös hyvin itsenäinen koira ollut ihan aina ja nyt vanhemmiten siitä on tullut vähän jopa itsepäinenkin. Uiminen ja vedessä läträäminen on Cepen yksiä lempiasioista sekä se rakastaa palloja ja autoilua todella paljon. 

Molly

Molly on mun toinen koira ja Ceppeä noin vuoden nuorempi, rodultaan myös saksanpaimenkoira. En ollut koskaan ajatellut narttukoiran hankkimista, kunnes Molly sai kääntymään toisiin ajatuksiin ja rymisteli perheeseen. Mollyn ollessa nuorempi, harratettiin sen kanssa tottista, jälkeä ja puruja, mutta paikkakunnan vaihdoksen myötä meidän aktiivisempi harrastelu jäi. 

Molly on luonteeltaan hirmuisen iloinen, pirteä ja sopivissa määrin herkkä. Se on ihan aina valmiina ihan mihin tahansa ja aina siellä missä tapahtuu jotakin. Mollyn kanssa on niin ihanaa tehdä aina kaikkea sekä kokeilla ja opetella uusia juttuja, kun se suorittaa kaiken niin innoissaan ja se nauttii nimenomaan yhdessä tekemisestä tosi paljon. Molly on myös kuin ikuinen pieni pentu, joka tutkii ja tarkkailee maailmaa ihmeissään. Harvoin mikään jää Mollylta huomaamatta. 

Kamu

Kamu on ensimmäinen koirani ja rodultaan sekarotuinen. Olin 12-vuotias, kun Kamu muutti perheeseemme ja se oli koko lapsuuden unelmieni täyttymys. Kamu oli kaikkea ja vielä enemmän, mitä osasin omalta koiraltani odottaa. Se kulki mukanani joka paikassa ja opetin sille asioita, mutta loppujen lopuksi se on opettanut minua paljon enemmän.

Kamu on aina ollut tosi älykäs, iloinen ja energinen koira. Se loistaa, kun tehdään yhdessä temppuja ja opetellaan uusia vanhojen rinnalle. Autoilu on ehdottomasti Kamun suurin rakkaus, kuten myös kotona se nauttii ikkunan äärellä tähyillen lintuja ja tuulessa heiluvia puita. Vanhetessaan Kamusta on tullut yhä enemmän rauhaa rakastava ja Kamu muuttikin mun siskon luokse ainoaksi koiraksi, missä se kyllä selvästi nauttii olostaan. Kamussa on niin sanoinkuvailemattoman suuri sielu pienessä paketissa, että toista samanlaista ei ole olemassakaan. Meidän seniori. ♥